Palvojasta kuninkaaksi

   Ihmiset ovat suorittaneet paljon palvontaa viimeisten 2500 vuoden aikana. Aluksi palvottiin Jumalaa tai jumalia, ja pikkuhiljaa vuosien saatossa palvonnan kohteet ovat lisääntyneet. Alettiin palvoa muita ihmisiä, luontoa, patsaita jne. Nykyään palvonnan kohteena voi olla melkeinpä mikä vaan; design keittiönverhoista tv-ohjelmaan. Mutta mikä ihmisiä vetää palvomiseen? Jonkin asian palvontahan viittaa siihen, että palvonnan kohde olisi jollain lailla parempi, kuin mitä itse kokee olevansa. Miksi sitä muuten palvoisi? Jos me ihmiset kunnioittaisimme itseämme oikeasti juuri sellaisena, kuin olemme, ja olisimme tyytyväisiä elämäämme, meillä ei olisi mitään tarvetta palvoa mitään tai ketään. Jos palvonnan kohteena on esimerkiksi naapurin pensasaita, tai alkoholisoitunut rock-laulaja, niin silloin voisi olla hyvä alkaa kiinnittämään huomiota omaan sisäiseen maailmaan, joka on paljon rikkaampi, kuin moni kuvitteleekaan.
   On helppoa kiinnittää huomiota ulkoisiin asioihin, oli se sitten palvomista tai kritisoimista. Mutta, kun alkaa kiinnittää huomiota omaan itseen, ja siihen, kuka oikeastaan onkaan, se vaatiikin jo pientä vaivannäköä. On helppoa myös samaistua rooliin/rooleihin, joita esittää; kollega, äiti, veli, kaupanmyyjä, jne, mutta huomattavasti antoisampaa on tutkia tarkemmin, kuka se "minä" on, joka noita rooleja esittää. Ja kun pureutuu asiaan syvemmin, kaikkien pintapuolisten asioiden alle, niin jokainen voi huomata, että sisällä asuu ainutlaatuinen minä, joka on pohjimmiltaan hyvä, ja rakastamisen arvoinen, mutta joka jää turhan usein täysin vaille huomiota.
   Kaikilla on varmasti omia palvonnan kohteitaan, oli se sitten suklaakakku tai Ruotsin prinsessa Victoria. Kuitenkin, jokaisella on myös mahdollisuus tulla palvojasta kuninkaaksi sillä yksinkertaisella metodilla, että ulkoisten palvonnan kohteiden sijaan keskittyy siihen, kuka oikeastaan on (sillä jokaisella ihmisellä on varmastikin piileviä kuninkaan ominaisuuksia, joita ei vain ole tullut tutkineeksi). Kun on saavuttanut kuninkaallisen itsekunnioituksen, ei ole mitään tarvetta palvoa mitään tai ketään. Kuninkaallinen itsekunnioitus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuvittelisi olevan parempi, kuin muut, vaan päinvastoin, kuningas kykenee näkemään muidenkin piilevät hyvät ominaisuudet, joista he eivät välttämättä itsekään ole selvillä.
Kuninkaallisia hetkiä kaikille :)