Kuka minä olen?

Ihmiset ovat kautta aikojen etsineet vastauksia erilaisiin kysymyksiin kuten; Jos purjehtii tarpeeksi pitkälle merellä, niin tuleeko reuna vastaan? Onko elämää ulkoavaruudessa? Mistä johtuu, että kasvit ovat vihreitä? jne. On kuitenkin eräs kysymys, johon suurin osa ihmisistä ei vieläkään ole löytänyt selvyyttä: Kuka minä olen? Voidaan vastata asioin, kuten 'pankkiiri', 'somalialainen' tai 'nuori nainen'. Pelkkä ammattinimike, sukupuoli tai kansallisuus ei kuitenkaan ole riittävä vastaamaan tähän kysymykseen.
Mistä johtuu, että näin yksinkertaiselta vaikuttavaan kysymykseen, kuin "Kuka minä olen?" on niin vaikeaa löytää vastausta? Ihmisillä on taipumus kategorioida itseään ja muita, sekä ajatella vain tietyn tyyppisten ihmisten olevan 'samaa maata' heidän kanssaan. Mutta olemmeko todella niin erilaisia, kuin kuvittelemme olevamme? Kaikki ihmiset kokevat tunteita, kuten suru ja ilo, rakkaus ja pelko - eri mittakaavoissa tosin. Joten jos kaikilla on samoja perustavanlaatuisia tunnetiloja, riippumatta mistä taustoista tai kulttureista he ovat, niin eikö meillä kaikilla ole eroavaisuuksistamme huolimatta kuitenkin enemmän yhteistä, syvällisemmällä tasolla? Sen sijaan, että keskittyisimme siihen, joka tekee meistä erilaisia toisiimme verrattuna, niin eikö olisi järkevämpää ja myös antoisampaa nähdä se, mikä meitä yhdistää toisiimme?
Kaikki ovat ajattelevia olentoja, vaikka ajattelutavat voivat olla hyvinkin erilaisia yksilöiden välillä. Kaikilla on kyky rakastaa ja olla onnellinen, vaikka se on joillain enemmän piilossa, kuin toisilla. Kaikki ovat myös rakkauden arvoisia, vaikka kaikkia tekoja ei tulisikaan hyväksyä. Syvällä sisimmässämme olemme hyvinkin samankaltaisia, me ainoastaan näyttelemme erilaisia rooleja kehojemme kautta. Jos pyrkisimme näkemään sen hyvän, joka jokaisessa on sen sijaan, että keskittyisimme ulkoisiin, mitättömiin seikkoihin, niin voisimme kokea sen tuomaa taikaa. Kaikki ovat alunperin viattomia, vaikkei se siltä aina ulkoapäin vaikuttaisikaan.
Mitä vaaditaan siihen. että kyetään näkemään muut hyvinä? Aivan ensimmäiseksi meidän on käännettävä peili itseemme päin, nähtävä oma kauneutemme. Liian usein arvostelemme itseämme vähintään yhtä töykeästi, kuin muita: "Ei minusta ole mihinkään" tai  "Olisipa minulla tätä tai tuota, niin silloin elämälläni olisi jotain arvoa". Jos me jatkuvasti painamme itseämme alaspäin, niin heijastuu se automaattisesti myös siihen, miten katselemme muita ihmisiä ja elämää. Jos näkisimme sen kauneuden, joka meillä kaikilla sisällämme on ja ymmärtäisimme oman potentiaalimme, niin silloin voisimme saada suuria muutoksia aikaan omissa elämissämme. Ja jos kollektiivisesti oivaltaisimme oman sisäisen voimamme, niin ihmeitä alkaisi tapahtua myös globaalilla tasolla.
Joten nyt on hyvä aika alkaa katsoa itseä ja maailmaa uusin silmin, ruokkia sitä hyvää jota meissä on ja astua pois vääristä kuvitelmista ja identiteeteistä. Kukaan EI ole ainoastaan kaupan myyjä, opiskelija tai hiihtokoulun opettaja, vaan jokaisen ydin on kuin pieni säteilevä tähti, jonka valo ansaitsee tulla nähdyksi ja ymmärretyksi täällä -ei aina niin valoisassa- maailmassa.

Paratiisia etsimässä

Ihmisiä on aikojen alusta lähtien kiehtonut ajatus paratiisista, paikasta jossa onnellisuus ja rauha vallitsee ja jossa keneltäkään ei puutu mitään. Eri uskonnoilla ja kulttuureilla on omat tarustonsa aiheesta. Tiibetiläiset puhuvat Shangri-La:sta, laaksosta joka on eristyksissä muusta maailmasta, ja jossa vallitsee jatkuva onnellisuus. Kristinuskon Vanhassa testamentissa kuvaillaan Eedeniä, joka oli viattomuuden paratiisi ja josta Aatami ja Eeva karkoitettiin, kun he söivät omenaa tiedon puusta. Intiassa ajatellaan, että muinoin oli 'Svarga', eli taivas maan päällä, jossa oikeudenmukaiset jumalolennot, deityt, asuivat. Kreikan mytologiasta taas löytyy kuvaus 'Elysiumista', paikasta jossa "Zeus jumala nautti täydellisestä onnellisuudesta".
Paratiisi ja mytologia linkitetään usein yhteen, joka johtunee siitä, että paratiisin olemassaoloa ei pystytä nykytieteen menetelmin todistamaan. Sana myytti tulee kreikan kielen sanasta "mythos", joka tarkoittaa 'puhetta, kertomusta tai tarinaa'. Ennenkuin kirjoitustaito yleistyi uutiset, viestinvälitys ja tarinankerronta tapahtui suullisesti. Paratiisi yleensä mielletäänkin sellaiseksi, joka on ollut olemassa kauan aikaa sitten, niin kauan, ettei sitä kukaan enää pysty oikeasti muistamaan. Mutta mikä ihmisiä kiehtoo paratiisi-ideassa? Emmekö nyt elä aivan hyvää elämää; miksi haaveilla paremmasta? Haaveilijoita kyllä maailmasta löytyy, joten se on merkki siitä, että maailma, jossa tällä hetkellä elämme on jotain aivan muuta kuin paratiisi. Myös uutisista voimme nähdä päivittäin miten eri puolilla maailmaa soditaan, on nälänhätää, luonnonmullistuksia, korruptiota. Myös ihmisten mielet ovat myllerryksessä, ihan täällä Suomessakin: Saanko pitää työpaikkani? Tuleeko avioero? Säilyykö terveyteni?
Ulkoisesta maailmasta voimme päätellä ihmisten tämänhetkisen tilan, sillä se mitä me olemme sisäisesti heijastuu ulkoiseen maailmaan. Jos paratiisia asuttivat jumalolennot, joiden sisäinen tyyneys ja onnellisuus sopi yhteen myös ulkoisen maailman kanssa, niin emmekö mekin voisi vaikuttaa ulkoiseen maailmaan laittamalla oma sisäinen maailmamme kuntoon? Annammeko ympäristön vaikuttaa meihin, vai otammeko rohkean askeleen vallitsevaa kaaosta vastaan ja päätämme pysyä rauhallisina ja onnellisina riippumatta siitä mitä ulkopuolella tapahtuu? Paratiisi voidaan kokea sisäisesti ja jos todella haluamme asua paratiisissa, niin meidän on annettava vanhan ja tarpeettoman mennä menojaan ja luottaa siihen, että kun ensiksi muutamme sisäisen maailmamme paratiisimaiseksi, niin silloin myös ulkoinen maailma voi muuttua paratiisiksi.

Millaiset ajatukset, sellainen todellisuus

Harva tunnistaa omien ajatustensa vaikutuksen elämässään. Ajatuksia tulee ja menee, ei niissä mitään sen kummempaa... Vai onko? Kaikki meidän tunnetilamme ovat ajatustemme aikaansaamia. Saatamme ajatella, että jokin tietty tapahtuma sai meidät vihaiseksi, surulliseksi tai iloiseksi. Kuitenkin; me olemme itse pyöritelleet tietyntyyppisiä ajatuksia, joko tietoisesti tai alitajuisesti, jotka saavat meidät sitten reagoimaan tilanteisiin erilaisin tunnetiloin.
Todellinen onnellisuus on hyvin syvällinen asia. Voimme pinnallisesti tulla iloiseksi jostain, mutta se ilo kaikkoaa hyvin pian jos se johtuu jostain ulkoisesta kuten esimerkiksi toisesta ihmisestä tai tapahtumasta. Elämä on jatkuvaa muutosta, emmekä voi saada aikaa pysähtymään, kun jotain ilahduttavaa tapahtuu, vaikka kuinka haluaisimme. Jos olemme heittäytyneet ulkoisten tilanteiden tai toisten ihmisten armoille ja kadottaneet yhteyden itseemme, niin väistämättä ilosta seuraa paha mieli, sitten kun olosuhteet muuttuvat.
On hyvä kiinnittää huomiota omien ajatustemme voimaan. Jos muistamme, että meillä on valta päättää olla yhteydessä omaan henkiseen olemukseemme silloin kun tapahtuu jotain näennäisesti hyvää ja samoin silloin kun tapahtuu jotain näennäisesti huonoa, niin pysymme onnellisena riippumatta siitä millaiset ulkoiset olosuhteet ovat. Voimme katsella maailmaa ja omaa elämäämme ikäänkuin viihdyttävänä näytelmänä ylä- ja alamäkineen, eikä silloin mikään ulkoinen seikka voi estää meitä kokemasta onnea. Tämä ei kuitenkaan onnistu ellemme itse tietoisesti kiinnitä huomiota ajatuksiimme.
Ulkoisilla asioilla on oma vetovoimansa, jonka vaikutuksen alaisena olemme tottuneet elämään elämäämme. Jos haluamme muutosta on meidän ensimmäisenä tehtävä päätös että ylipäätään haluamme elää sisältäkumpuavan onnellisuuden elämää. Toisin kuin monet luulevat, täydellinen onnellisuus on täysin mahdollista saavuttaa, mutta siihen tarvitaan päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja ennenkaikkea armollisuutta eli hyviä ajatuksia itseä kohtaan. Jos et usko, niin kokeile! Aamulla ensimmäisenä ajattele; olen rauhallinen, onnellinen, hyväntahtoinen ja voimakas. Voit halutessasi toistaa tämän tai käyttää itselle sopivampia sanoja. Kokeile viikon ajan kolme kertaa päivässä ja jos huomaat positiivisia vaikutuksia, niin voit syventää oppimaasi esimerkiksi meditaation avulla.* Jos meditaatio tuntuu liian kaukaiselta, niin jo sen oivaltaminen, että omat ajatuksemme luovat todellisuutemme ja että voimme itse vaikuttaa omiin ajatuksiimme on suuri askel kohti eheämpää, harmonisempaa elämää.
Olemme itse luoneet todellisuutemme ja jos haluamme muutosta, on meidän kiinnitettävä huomiota luomiimme ajatuksiin. Kun ajattelemme kauniita ajatuksia itsestämme ja muista, lisäämme onnellisuuttamme automaattisesti, riippumatta siitä mitä ulkoisesti tapahtuu.

*Hyviä englanninkielisiä harjoitteita löytyy mm. learnmeditationonline.org

Miten katselet maailmaa?

   Ihmisten toiminta pohjautuu siihen, millainen heidän maailmankuvansa on. Esimerkiksi monien sellaisten mielestä, jotka eivät ole kotoisin Suomesta, on aivan omituista laittaa itsensä pieneen kuumaan huoneeseen, heittää kiville vettä, jolloin kuumasta tulee tulikuumaa, ja vielä nauttia siitä. Suomalaisille saunominen on taas aivan luonnollinen asia, ja lisäksi saunomisen terveydelliset vaikutukset ovat täällä tiedossa, joten se on suositeltavaakin. Maailmankuvan rakentuminen pohjaa tietoon, jota meillä on. Mutta mistä me oikeastaan tiedämme, mikä tieto on oikeaa ja hyvää, ja mitä kannattaa uskoa? Kaikilla on kokemuksia tilanteista, jolloin on kaksi "hyvää vaihtoehtoa" tai "kaksi huonoa" vaihtoehtoa, joista pitää valita käyttäen omaa arvostelukykyä. Myös toisten ihmisten mielipiteitä käytetään apuna päätöksiä tehdessä, mutta mistä voimme tietää onko oma tai muiden arvostelukyky hyvä?
   Sanotaan, että kaikkiin tilanteisiin tai pulmiin ei ole yhtä oikeaa vastausta, joka pitää varmastikin paikkansa. Jokaiseen tilanteeseen on kuitenkin olemassa paras mahdollinen ratkaisu, mutta miten tietää mikä se on? Tähän tarvitaan laajaa ajattelukykyä, ja tilanteen kokonaisvaltaisempaa hahmotusta. Jos katson mitä tahansa asiaa vain omalta näkökantiltani, katson kokonaistilanteen kannalta hyvin suppeasti. Eli meidän pitää laajentaa ajatteluamme, jotta pystymme näkemään tilanteissa parhaan mahdollisen toimintatavan. Tai, jos haluamme ottaa vielä askeleen pidemmälle, irrottaa itsemme tilanteesta täysin, ja katsoa sitä ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Silloin kykenemme näkemään, mitä olisi järkevää tehdä. Lisäksi tällaisen ajattelumallin omaksumisella pystyy suhtautumaan asioihin ja tilanteisiin (ja toisinaan myös ihmisiin) kevyemmin. Ja kun on kevyt olo, voi tehdä päätöksiä nopeammin ja tarkemmin, antamatta asioiden raskauden vaikuttaa itseen ja ajatteluun. Lapsille tällainen kevyt suhtautumistapa on luonnollinen; kykenisimmeköhän me samanlaiseen keveyteen, tietenkin aikuisen kokemuksella maustettuna?
   Kun asioita katselee ulkopuolelta, samaistumatta niihin liikaa, on helppoa tehdä hyviä valintoja. Lisäksi tällaisen tietoisuuden käyttö antaa tilaa kokea kevyttä iloa ja onnea. Nämä tunteet jäävät usein kokematta turhan pähkäilyn ja vatvomisen vuoksi. Jos on uskallusta luottaa siihen, että asiat menevät varmasti juuri niinkuin pitääkin, ja muistaa huolehtia siitä, että oma ajattelu pysyy laajana, ja ettei takerru pikkuasioihin, niin on takuuvarmaa, että omasta toiminnasta tulee viisaampaa, ja myös ulkopuoliset olosuhteet alkavat vaikuttaa suotuisemmilta. Lisäksi, pitämällä oman asenteen keveänä ja tyytyväisenä, varmistaa sen, että on hyvää seuraa myös muille ihmisille.

Palvojasta kuninkaaksi

   Ihmiset ovat suorittaneet paljon palvontaa viimeisten 2500 vuoden aikana. Aluksi palvottiin Jumalaa tai jumalia, ja pikkuhiljaa vuosien saatossa palvonnan kohteet ovat lisääntyneet. Alettiin palvoa muita ihmisiä, luontoa, patsaita jne. Nykyään palvonnan kohteena voi olla melkeinpä mikä vaan; design keittiönverhoista tv-ohjelmaan. Mutta mikä ihmisiä vetää palvomiseen? Jonkin asian palvontahan viittaa siihen, että palvonnan kohde olisi jollain lailla parempi, kuin mitä itse kokee olevansa. Miksi sitä muuten palvoisi? Jos me ihmiset kunnioittaisimme itseämme oikeasti juuri sellaisena, kuin olemme, ja olisimme tyytyväisiä elämäämme, meillä ei olisi mitään tarvetta palvoa mitään tai ketään. Jos palvonnan kohteena on esimerkiksi naapurin pensasaita, tai alkoholisoitunut rock-laulaja, niin silloin voisi olla hyvä alkaa kiinnittämään huomiota omaan sisäiseen maailmaan, joka on paljon rikkaampi, kuin moni kuvitteleekaan.
   On helppoa kiinnittää huomiota ulkoisiin asioihin, oli se sitten palvomista tai kritisoimista. Mutta, kun alkaa kiinnittää huomiota omaan itseen, ja siihen, kuka oikeastaan onkaan, se vaatiikin jo pientä vaivannäköä. On helppoa myös samaistua rooliin/rooleihin, joita esittää; kollega, äiti, veli, kaupanmyyjä, jne, mutta huomattavasti antoisampaa on tutkia tarkemmin, kuka se "minä" on, joka noita rooleja esittää. Ja kun pureutuu asiaan syvemmin, kaikkien pintapuolisten asioiden alle, niin jokainen voi huomata, että sisällä asuu ainutlaatuinen minä, joka on pohjimmiltaan hyvä, ja rakastamisen arvoinen, mutta joka jää turhan usein täysin vaille huomiota.
   Kaikilla on varmasti omia palvonnan kohteitaan, oli se sitten suklaakakku tai Ruotsin prinsessa Victoria. Kuitenkin, jokaisella on myös mahdollisuus tulla palvojasta kuninkaaksi sillä yksinkertaisella metodilla, että ulkoisten palvonnan kohteiden sijaan keskittyy siihen, kuka oikeastaan on (sillä jokaisella ihmisellä on varmastikin piileviä kuninkaan ominaisuuksia, joita ei vain ole tullut tutkineeksi). Kun on saavuttanut kuninkaallisen itsekunnioituksen, ei ole mitään tarvetta palvoa mitään tai ketään. Kuninkaallinen itsekunnioitus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuvittelisi olevan parempi, kuin muut, vaan päinvastoin, kuningas kykenee näkemään muidenkin piilevät hyvät ominaisuudet, joista he eivät välttämättä itsekään ole selvillä.
Kuninkaallisia hetkiä kaikille :)

Aika

   Kun puhutaan ajasta, niin yleisesti ajatellaan, että siihen kuuluu menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Se mitä tapahtui menneisyydessä vaikuttaa nykyhetkeen, ja se mitä tapahtuu nykyhetkessä vaikuttaa tulevaisuuteen. Voiko se, mitä tapahtuu tulevaisuudessa vaikuttaa tähän hetkeen? Jos tietäisimme, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaikuttaisiko se meidän ajatteluumme ja toimintaamme nyt? Kun katselee ympäröivää maailmaa, ei ole aina helppoa nähdä, mihin tämä kaikki kiireisyys ja välinpitämättömyys johtaa. Kehitys näyttää kulkevan alaspäin (ainakin, jos ihmisten onnellisuuden lisääntymisen ajattelisi olevan kehitystä, ei niinkään sen, montako peliä esimerkiksi uusimpaan puhelimeen saa ladattua). Monet ihmiset ovat liian kiireisiä miettimään tekojensa ja ajattelumalliensa seurauksia sen kummemmin, vaan toimivat "automaatiolla", sillä onhan se tavallaan helpompaa. Mutta, kun tarpeeksi monta ihmistä toimii "automaatiolla", tarkoittaa se sitä, että kollektiivisesti koko maailma toimii "automaatiolla", ja tämä taas on sellaisten ihmisten kannalta huono, jotka haluavat hallita elämäänsä ja ajatteluaan. Jos tietäisimme, että kun kurjuus maailmassa on tullut pohjamittaansa, ja sen jälkeen olisi luvassa jotain ihanaa (aivan kuten auringon paiste aina sateen jälkeen), ja että me voisimme vielä kaikenlisäksi vaikuttaa millaista se ihanuus tulisi olemaan omalla asenteellamme ja työskentelyllämme, niin emmekö alkaisi toimia sen mukaisesti? Voisimme alkaa nousta ylöspäin kehityksessä (eli onnellisuuden lisääntymisessä), vaikka näyttäisi, että muu maailma menisi alaspäin. Lisäksi voisimme omalla käytöksellämme lisätä myös muiden onnellisuutta, jolloin hekin voisivat alkaa nousta kehityksessä ylöspäin.
   Monissa itämaissa aika ajatellaan syklisesti. Mitähän tämä tarkoittaa? Länsimaalaiseen ajattelutapaan sopii, että asiolla on alku ja loppu, ja aikakin ajatellaan lineaarisesti. Mutta, mitä jos aika, joka on jo ollut, tulisikin uudelleen? Eikö tämä olisi aika lohdullista? Onhan täytynyt olla ihana aika maailmassa, jos nyt on kurja aika, sillä jos emme alitajuisesti tietäisi paremmasta, emmehän edes ajattelisi nykymaailmassa olevan mitään vikaa. Joskus pitää katsoa kauas, jotta voi nähdä lähelle. Se, mitä ajattelemme tulevaisuudessa olevan, vaikuttaa siihen millaisia valintoja teemme nyt. Ja se, millaisia valintoja teemme nyt, vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus tulee olemaan. Jos nyt miettisimme, millaista olisi elää tulevaisuuden maailmassa, niin nämä asenteet saataisivat hyvinkin tulla näkyviin, itsen ja muiden iloksi, jo nykyhetkessä.